Helsinki kilpailee Tukholman ja Kööpenhaminan kanssa – ei Turun ja Tampereen kanssa

Vaikka Helsinki pärjää monissa kansainvälisissä vertailuissa, houkuttelevat Tukholma ja Kööpenhamina silti huomattavasti enemmän osaajia, pääomia ja matkailijoita puhumattakaan aivovuodosta Suomesta Tukholmaan. Eikä ihme: kun kävelee Kööpenhaminan tai Tukholman kaduilla, tuntee heti kaupungin sykkeen. Ihmiset liikkuvat sulavasti kävellen tai pyöräillen, autoliikenne on ohjattu tunneleihin, kahvilat ja pienet putiikit vilsee väkeä, ja ilmassa leijuu rento urbaani tunnelma, ankeuden sijaan.   

Sekä Kööpenhaminassa että Tukholmassa on onnistuttu luomaan kaupunkiympäristö, joka kiehtoo nuoria osaajia, perheellisiä ja uusia kasvuyrityksiä. Useampi meistä tietää Spotifyn tai Klarnan – molemmat syntyivät Tukholmassa. Tai Kööpenhaminan yliopiston alumnin Lotte Knudsenin kehittämän Ozempic-lääkkeen, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu.

On selvää, että Helsingin on kilpailtava muiden Pohjoismaiden metropolien kanssa osaajista, yrityksistä, pääomista sekä nuorista lahjakkuuksista. Haluamme tai emme, Helsingin suurin kilpailija ei ole Turku tai Tampere, vaan Tukholma ja Kööpenhamina. Helsingin elinvoimaisuus ei kasva, jos emme uskalla tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotka tekevät kaupungista myös kansainvälisesti katsottuna aidosti vetovoimaisen.

Samaan aikaan kun kansainvälisillä yrityksillä on pääkonttorinsa Tukholmassa ja kaupunkiin syntyy uusia yksisarvisia startuppeja, helsinkiläiset yritykset arvioivat tulevaisuuden näkymiään heikoiksi. Suhdannetilanteella on oma vaikutuksensa, mutta se ei poista sitä, että Helsinki ei pärjää yhtä hyvin kun sen vertailukaupungit.

Miksi meillä on edelleen vaativia ja päällekkäisiä lupaprosesseja kaupungissa, joka nimittää itseään maailman toimivimmaksi? Miksi kaupunkitilojen käyttöön, esimerkiksi terassin pystyttämiseen, edellytetään edelleen monimutkaisia lupaprosesseja ja laajoja pätevyyksiä? Miksi käymme edelleen keskustelua siitä, että tulisiko kansainvälisten osaajien houkuttelua edistää sen sijaan, että ryhtyisimme toimiin?

Kun muissa Pohjoismaiden kaupungeissa mietitään, miten rakentaa yritysmyönteisempi kaupunki, joka mahdollistaa kasvun, Helsingissä pohditaan veronkorotuksia, rajoituksia ja uhkia.

Samaan aikaan kun Tukholmassa ja Kööpenhaminassa panostetaan kansainvälistymiseen ja monipuoliseen osaamiseen, Helsingissä kuumin keskustelu keskittyy siihen, miten oppilaiden tasapäistämistä edistetään poistamalla painotusluokat urheilullisilta, musikaalisilta ja taiteellisilta lapsilta.

Jos Helsinki aikoo pärjätä tässä kilpailussa, sen on uskallettava osallistua siihen täysillä.  Uskon, että Helsingillä on valtavasti potentiaalia kunhan vain ryhdymme toimeen.